Seurakuntayhteyttä etsimässä

Kylässämme on ihana viileä kivikirkko, jossa vietetään roomalaiskatolisia messuja, adoraatioita yms. Kaikki tapahtuu ranskaksi ja joskus osin latinaksi. Aika tutulta tuntuu messukaava tällaiselle evankelisluterilaisellekin, joten kärryillä pysyy vaikka kielitaito onkin kehnonlainen. Saarna menee suurelta osin vielä ohi, harmi kyllä. Ehtoollisellekaan en minä osallistu enkä saisikaan, kun en ole roomalaiskatolinen virallisesti. Mies käy ehtoollisellakin ja ymmärtää minua paremmin saarnan sisällönkin. Hän minua sitten opastaa ja valottaa. Ihan sopivaa, mutta lapset kyllästyvät.

Jo viime kesänä googletimme kaikkia mahdollisia englanninkielisiä kirkkoja niin Alpes Maritimesin kuin Varinkin alueella. Yksi kiinnosti ylitse muiden, Cornerstone Christian Fellowship Antibesissa. Kaksikielinen seurakunta, jossa väki kansainvälistä, musiikki "nuorekasta" ja Raamattu otetaan Jumalan sanana. Ei se musiikki niinkään vetänyt, vaan se, että Jumalan sana on Jumalan sanaa. Viime kesä kuitenkin meni ja vilahti niin, ettemme hyvistä aikeistamme huolimatta päässeet maistelemaan tuon paikan opetusta. Olimme niin onnessamme kun saimme kuunnella Suomesta kotiseurakunnan messuja livenä netin kautta ja kipaista tuon kaksi minuuttia kylän omaan kirkkoon, ettei sitten viitsinyt muualle vaivautua.

Viime sunnuntaina kuitenkin ryhdistäydyimme todettuani, että seurakuntaa kaipaan. Veljeyttä ja sisaruutta. Mies pisti töpinäksi ja rohkaisi kaikkia valmistautumaan ajoissa - tai no, myöhässähän me lähdimme, mutta olimme perillä kuitenkin niin, että kerkisimme tapahtumaan mukaan. Matka Antibesiin kestää noin puoli tuntia täältä meiltä.

Jo ulos kuului avoimista ikkunoista iloinen kaunis ylistysmusiikki. Lupavaa, totesimme kaikki. Ovella oli vastassa iloiset emännät ja isännät tarjoten sen viikon infolehtistä. Saliin käveltiin tuosta vain ja etsittiin sopivat paikat. Menossa oli tuttua englanninkielistä musiikkia oman bändin säestämänä. Hyvin soittivat ja lauluun oli mukava yhtyä, kun biisi oli tuttu entuudestaan. Soittelen näitä autossa silloin tällöin joltain "The Best Worship Music Ever" -albumilta. Liikuituin ihan kyyneliin.

Loppukokouskin meni oikein mukavissa merkeissä ja vieraileva puhujakin oli selvästi tosissaan. Hiukan olin havaitsevinvani menestysteologisia painotuksia jossain kohtaa puhetta, mutta muuten ei tarvinnut jännittää puhujan puolesta. Ikävintä on, jos tuntuu, että pitää olla varuillaan sen suhteen millaista opetusta puhuja päästää suustaan.

Meidät toivotettiin tervetulleiksi oikein ystävällisesti jo puhujankin toimesta ja kahvilla saimme mukavasti juttuseuraa. Tämä oli oikein lupaavaa. Kiitollinen olo ja tieto tästä kristittyjen yhteydestä täälläkin kantaa meitä täkäläisessä arjessamme. Toivomme pian pääsevämme uudestaan Cornerstonen lämpimään ilmapiiriin.