Perjantaiaamun kyläkierros

Alamme päästä kylän rytmiin. On perjantai ja se merkitsee toriaamua! Kipinkapin ulos siis. Torikori käsivarrelle, koiranhihna toiseen.

Ensin pissatamme Noahin ja sitten suuntaamme kori keikkuen aukiota kohti. Hauskaa! Matkanvarrella kunnan miehet ovat aloittaneet kesäistutusten asettelun kadunvarsien kivisiin istutuslaatikoihin. Pyytelevät anteeksi aiheuttamaansa häiriötä. Eihän se kuitenkaan ole häiriö, vaan pelkästään ilahduttavaa! Tunnen samalla omalla pienellä tavallani olevani osa kylää, kun juuri pari päivää sitten itsekin istutin saman kadun varrelle omiin laatikoihimme myöskin kesäkukkasia: pelargoniaa, laventelia, lobeliaa ja yhden pienen palmunkin. Ohikulkijat kommentoivat tyytyväisinä kunnan miesten puuhia, kuten taannoin minunkin kylänkaunistusyritystäni. Se lämmittää mieltä, että ihmiset osoittavat välittävänsä. Ja tokihan he välittävät, ovathan nämä kylän kujat ja kadut kuin meidän kaikkien yhteistä olohuonetta.

Kiepsautamme muutaman syrjäisemmän kadun kautta, kunnes lopulta käännymme varjoisalta ja rauhalliselta kadulta aukion kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Aukion ympärillä vilisee väkeä, koululaiset saatetaan koulubussille reput selässä, kahvila-baari on avoinna aamukahvittelijoille, tuoleja siirrellään äänekkäästi, tuttavat vaihtavat kuulumisia kadunvarsilla aamuauringossa iloisesti rupatellen ja kohteliaisuuksia vaihdellen. Väki hymyilee. Vihannesmyyjä asettelee tuotteitaan näytille keskustellen vilkkaasti tavarantoimittajan kanssa. Kalakauppias näyttää jo päässeen vauhtiin myynnissä.

Vihannesmyyjä myy lähinnä Provencelaisia, lähellä kasvatettuja vihanneksia, yrttejä, marjoja ja hedelmiä. Tällä kertaa valitsen kesän alun kunniaksi pienen tuokkosen kauniinnäköistä provencelaista mansikkaa, suuren ja kauniin täyteläisenpunaisen paprikan, pari-kolme pientä sööttiä kesäkurpitsaa ja vihreän salaattikerän. Sitten suunnistamme uteliaina kalakojulle. Huonolla ranskallani yritän vastata ystävällisen myyjän kyselyyn, että tulinko vain katselemaan. Sitä turistilta varmaan odotetaankin, uteliaana pällistelyä. Koitan kuitenkin saada sanotuksi, että ehkä ostakin jotain. Hän taisi ymmärtää ja alkaa kysellä, mitä tarkalleenottaen tahtoisin. Hmmm. Saan selitettyä, että jotain helposti laitettavaa, pannulla paistettavaa, filettä ehkä... Myyjä nostaa laatikosta jotain S:llä alkavaa, osoittelee montaa muutakin. Päätän ottaa sitä ensimmäistä. Saan juuri ja juuri sanottua ja myyjä kehuu kielitaitoani, heh! Se on oikeasti tosi huono, mutta kai hän on tyytyväinen, että turisti edes yrittää. Moni ulkolainen taitaa posottaa vain suoraan englanniksi. Lopuksi hän toivottaa hyvää lomaa ja päivänjatkoa ja me suuntaamme leipomon makeata tuoksua kohti.

Päätämme mennä aukion laidalla sijaitsevaan puotiin, joka on aivan torin vieressä. Helpompaa kuin sukkuloida koiran ja lapsen kanssa vilkkaan aamuliikenteen läpi risteyksen toiselle puolelle lempileipomoomme. Leipomossa poika saa valita, mitä tahtoo aamupalaksi. Valinta osuu isoon tuoreeseen kierteiseen chichi-munkkiin. Otamme vielä muille perheenjäsenille heidän suosikkejaan ja sitten onkin tori- ja aamuostokset tehty ja voimme siirtyä kotipuoleen aamiaisenlaittoon.

Tuli hyvä mieli, että sain mentyä torille ja asioille. Toripäivä on kylässämme aina tiistai- sekä perjantaiaamuisin, kesät talvet. Tiistaitori on kattavampi tarjonnaltaan. Minusta on erinomaista, että näillä kahdella toripäivällä kylässä pärjää sellainenkin, joka ei omista autoa tai muuten tahdo lähteä muualle ostoksille. Pieni täyteenahdettu valintamyymälä tarjoaa sitten lähestulkoon kaikkea, mitä torilta ei saa. Valikoima on todellakin äimistyttävä. Niin, ja tiistaitorilta saa toisinaan myös huonekaluja, patjoja, vaatteita yms. Tosi näppärää.

Kyllä nämä täällä ovat oppineet, miten elämä järjestetään, että näissä sokkeloisissa ja joskus hieman hankalasti saavutettavissakin kylissä saa asuttua mukavasti. Monesti olen huomannut, että juuri näistä näennäisistä hankaluuksista aukeneekin entistä suurempia etuja täkäläisten oivallisten ratkaisujen tuomien bonusominaisuuksien muodossa. Kuten nyt tässä tapauksessa se, että bisnekset hoidetaan torilla naamatusten keskustellen ja kuulumisia vaihtaen sen sijaan, että esimerkiksi suht anonyymisti käytäisiin megamarketeissa asioilla. Kannatan täydestä sydämestäni! Vielä on oma ranskankielentaitoni aika heikko, jotta saisin tästä toimintatavasta täyden ilon, mutta sinne päin on matka kummiskin - ja onhan itse matkantekokin mielekästä.