Kaksi kuukautta hurahti niin, ettemme olleet kalenteria uskoa sen osoittaessa elokuuta eli paluun pohjoiseen olevan käsillä! Paljon jäi asioita kesken, mutta hyvä niin. Ei tule tekemisestä puutetta jatkossakaan.
Kesä oli kuuma ja kuiva, aurinkoinen ja eksoottinen. Juuri sellainen, kuin olin aina haaveillutkin: aina paistoi aurinko. Siis todellakin, aina! Nooh, yksi päivä satoi, toisena ripotteli parikymmentä minuuttia. Siinä se sade sitten oli. Kelpasi meille, vaikka ne huiput, n. 32 astetta kuumuutta tuntuivat etenkin alkuun aika lämpimältä. Yleensä kellimme suunnilleen 26-29 asteessa. Nuo lämpöasteet tietysti asettavat erilaisia rajoitteita niin päivä- kuin yökäyttäytymiselle ja niiden opetteluun meni tovi.
Sen opimme aika pian, että etelässä tulee kunnioittaa keskipäivän lepoa, osata availla ja suljeskella ikkunaluukkuja ja verhoja sopiviin aikoihin lämmönsäätelymielessä. Kun sen aloimme taitaa, yötkin helpottivat aika lailla. Toki elimistökin jossain vaiheessa jo tottui noihin lämpöasteisiin ja olo helpottui senkin vuoksi.
Saimme suureksi iloksemme jakaa tästä lahjastamme myös muille. Luoja johdatti luoksemme lepäämään ja lämmittelemään rakkaita vieraita toinen toisensa perään. Koimme suurta johdatusta vieraittemme suhteen ja kiitimme Jumalaa heistä kaikista!
Se tuli yllätyksenä, että kokkaus jäi varsin vähäiseksi siihen nähden, että olimme vihdoin Ranskassa pitempään. Oli niin kuuma, ettei hellan hehku houkuttanut. Välillä pelkkä seisominen nälkäisenä 29-asteisessa keittiössä otti voimille, joten salaatit, myöhään illalla ulkona grillattu makkara ja liha sekä muutamat pastaruoat muodostivat päämuonituksemme.
Niin, syksy on saapunut Suomeen. Takana runsas kuukausi koulua ja kotielämää suomalaisittain. Siitä huolimatta, että Ranskaan on kova kaipuu, me koemme vahvasti, että juuri nyt paikkamme on olla täällä pohjoisessa. Iloksemme meille on sallittu tämä hengähtäminen Ranskassa silloin tällöin.
Iloitaan ja kiitetään kaikesta, niin kauan kuin Herra kutakin meille suo.
